|
Olimma verikokeissa tarkistamassa tuota crp:tä ja nyt
näyttää taas jo valoisammalta, eli viime torstain 49
oli laskenut; nyt 27. Melkein uskallan toivoa, että katetrointi
ensi tiistaina onnistuu. No vielä on liian aikaista.... Muuten
ollaan valvoskeltu öitä, kun Lauri räppii naamaansa ja
vaikka kuinka olen dieetillä, tuntuu allergiaoireita
olevan. Kohta alkaa taas pikku-ukot hyppimään silmille, kun
univaje ylittää äyräät....
Olttin myös tutkimusfysioterapeutilla, joka sanoi taasen,
että Lauri on pehmeä, mutta oli tyytyväinen, kun otti
kontaktia ja hymyili, sekä osasi mutustella
käsiään ja pitää ne edessä vaikka
pää oli toisella puolella. Äidin mielestä KAIKKI,
mitä Lauri osaa on hienoa ;)). Eilen muuten laittoi peukun
suuhun, mikä minua erityisesti ilahduttaa, sillä kun mietin
noita tulevia sairaalakeikkoja, niin on ihanaa, että joku lohtu on
varmasti ain lähellä... Ei olis uskonu, että toivon
lapsestani peukun imijää... niin se siperia opettaa...
Positiivista on myös se, että Lauri ei ole yli viikkoon
oksentanut, eli sen jälkeen kun jätin porkkanankin
ruokavaliostani (nyyh...) pois, tuntuu, että masussa ei
kierrä niin paljon.
Kieli keskellä suuta jäisessä Itä-Pakilassa
tarpoo Eva, HLHS-Laurin äiti
|