Laurilla on tuo katetrointi maanantaina ja me siis ollaan siellä myös ainakin yö tai kaksi tai....

Meillä on sitten viimeistään tammikuulla tuo Glenni ja olen myös niin väsynyt, etten edes jaksa ajatella, miten kaikki päivät järjestän... ja yöt. Oltiin perjantaina osastolla päivä ja tuntuu jotenkin ahistavalta koko k4. Oltiin siellä niin kauan Laurin alussa ja koko se aika oli pelkkää järjestelyä, kuka on Laurin kanssa, kuka Maijan. Maijankin on kuitenkin niin pieni ja tottunut., että äiti on kotona... ja nyt myös, että Lauri on kotona. No, tässä katetroinnissa harjoitellaan, sitä, että äiti on yötä poissa.

Meillä on nyt mennyt, allergioita ja itkuja ja yövalvomisia lukuunottamatta aika tasaisesti ja jotenkin sitä nyt pelkää, että joku pommi sieltä iskee. Toivotaan ettei. Anestesialääkärikin asetti sanansa jotenkin, että "olen ymmärtänyt, että teillä on ollut suh levollinen vaihe..." ikäänkuin ei meillä olisi voinut mennä ihan reilusi "Hyvin". Aina muistutus siitä, että Laurilla oli NIIN vaikea alku ja NIIN keskimääräistä vaikeammat lähtökohdat ja NIIN hidas toipuminen.

Pulska killisilmä tuo minusta on ja nauraa ja hymyilee -etenkin siskolle- paljon...ja pottukin maistuu....;)

Ja niinhän se on, että "pelko on pimeän puolella..." Joop.

Väsyn keskeltä heittää muutaman ajatuksen
Eva, Laurin äiti