|
Heip!
Nyt on Laurilla täyteläinen viikko takana:
sydänkontrolli, puheterapeutti ja ravintoterapeutti. Lisäksi
viime perjantaista on yövieroitettu, eli yksi syöntikerta
yössä.
Tiistaina tapasimme sydänasemalla Pihkalan ja tapaaminen oli
oikein mukava ja uutisetkin ihan hyviä. Sydäntilanne on
ennallaan ja siis hyvä, pieni läppävuoto on, joten
enalapriili ja furesis jatkuvat lääkkeinä. Hemoglobiini
oli vieläkin alhainen, joten Lauri sai kuukauden rautakuurin. Ei
ollut Pihkala mitenkään sitä mieltä, että nyt
olisi kauhea kiire vierottamaan, jos yövierotus saataisi
tehtyä. Puhuttiin TCPC:stä ja todettiin, että jos Lauri
on samaa pygmiluokkaa kuin muukin perheensä (enämpi
leveää kuin pitkää) voidaan odotella kasvamista,
mikäli sydäntilanne pysyy hyvänä.
Ravintoterapeutin käynti oli mitä mieluisin, koska Paganus
kovasti kehui, että ollaan poika saatu pulskaksi. Oli myös
sitä mieltä, että yösyöminen pitää
saada pois, mutta muuten voi imettää vaikka kaksi vuotiaaksi
(...toivottavasti ei...). Oli sitä mieltä, että Lauri
syö ihan hyvin. Taisi napata sen standardiksi, kun sanoin,
että "jos on tosi hyvä päivä, niin...". No sama
se, rauhoitti hieman tätä syömisstressiä, joka on
vieläkin to-si kova. Varmaan projisoin muitakin ahdistuksia
tuohon syömisasiaan.
Puheterapeutilta saatiin muutama hyvä vinkki ruokahommiin, muttei
mitään mullistavaa. Oli mukava kuulla, että Laurin
syömisliikkeet näyttivät oikeanlaisilta. Söikin
reippaasti keksiä ja sitten tuli tietysti kökkö ja oksu
:-/. Ihan hyödykäs ja mieluisa käynti sekin.
No, siten tämä yövieroitus: On vieroitettu viime
perjantaista. Sydänaseman kanssa juttelin ja päädyimme
siihen, että kerran alkuyöstä varmasti tarvitsee
vielä maitoa massun pienuuden takia, joten nyt on
syöttö yhdeksältä, 12 aikaan ja viiden kuuden
aikaan. Ensimmäiset yöt oltiin niin tyhmiä, että
heijattiin vaunuissa ja meni kolme yötä, että olin
käytännössä koko yön valveilla. Sitten
siirryttiin sänkyyn ja taputteluun ja lauleskeluun ja ekat
yöt meni vielä 20 min välein herätessä. Viime
yönä vain kahden tunnin välein! Luksusta! Ette varmaan
usko, mutta on tosi vetreä olo. On saanut nukkua edes
jotain. Kaikkinensa me ei kyllä jakseta Antin kanssa
tätä enää kauaa (heheh... niin on sanottu
keväästä asti -ainahan sitä jotenkin
jaksaa...). No, nyt näyttää kuitenkin lupaavalta. Lauri
nimittäin nukkui KAHDEN tunnin päikkärit. Meillä
ennenkuulumatonta. Ehkä se kertoo pidenneistä yöunista
..*toiveikkaana*...
Eilen olin minäkin hemmoteltavana kampaajalla (en
taloudellisesti!!) ja tuli raitaa ja uusi tukka. Kivaa!
Aurinkoista päivää kaikille ja PALLLLJON voimia
kaikille tarvitseville
-etenkin sairaalassa olijoille!
Eva, Laurin 13,5 kk, äiti
|
