Laurin helmikuu 2007
9.2.
(Katetrointiaika on siirtynyt, uusi aika 14.2.)
13.2.
Katetrointia edeltävä tutkimuspäivä.
Äiti oli sopinut tapaamisen Lauria alkurytinässä hoitaneen tehon
anestesialääkärin ja neurologin kanssa jutellakseen siitä mitä Laurin
syntymän jälkeen oikein tapahtui. Saatiin muutama uusi tieto:
- On puhuttu "romahduksesta", mutta meille on ollut epäselvää missä
vaiheessa sellainen on tapahtunut, kun Lauri ei ole elvytetty. Meille
ei ole hoksattu sanoa, tai sitten se on mennyt alun itkunsekaisina
päivinä meiltä ohi, mutta Laurille on annettu alussa yleensä
elvytyksen yhteydessä käytettäviä lääkkeitä useamman päivän ajan, mm.
adrenaliinia.
- Kättäriltä oli soitettu Lastenklinikalle ja kysytty aloitetaanko
Prostivas (lääke joka pitää auki ductuksen eli verisuoniyhteyden
keuhkovaltimosta aorttaan, HLHS-lapsella elinehto ennen
Norwood-leikkausta), mutta Lastenklinikalta oli
sanottu, ettei. Laurin ductus oli ilmeisesti kuitenkin ollut jo lähes
täysin kiinni.
- Vaikka MRI:ssä Laurin aivot näyttävät toipuneen aiemmin näkyneestä
atrofiasta, eivät ne ole siitä oikeasti toipuneet, vaan tuhoutunut
kudos on korvautunut muun aivojen alueen kudoksella. (Isi arvelee,
että musakudoksella.)
- Neurologin näkemyksen mukaan myös aivokurkiaisen ja ydinjatkeen tila
johtuu myös alun hapettomuudesta eikä ole synnynnäistä.
- Neurologi sanoi myös, että on samaa mieltä äitin kanssa siitä,
että Lauri tuskin tulee saavuttamaan ikätasoaan. Kehitysvammadiagnoosi
voi jossain vaiheessa tulla tai olla tulematta, ihmisiä on erilaisia,
ja Lauri saattaa olla siellä rajalla.
- Laurin oppimisen suhteen asioiden yhdistämisen toisiinsa neurologi
sanoi olevan pienempi murhe, kyllä sen puolen kuulemma ehtii oppimaan.
14.2.
Katetrointipäivä. Aamulla ei ollut kovin kivaa, kun ei saanut syödä
eikä juoda mitään, mutta tosi reippaasti Lauri kesti! Kunnon itkua ei
päässyt tulemaan ollenkaan, ja sitten kun sai Diapamit ennen
nukutusta, oli kiva makoilla pletkuna sängyssä, katsella kattoa ja
sängyn pinnoja ja kikatella...
Diapamia tyhjään mahaan. Eipä ihme jos ei ole herätessä niin kovin hyvä olo...
Neljä tuntia myöhemmin saatiin tieto, että katetroinnissa ei
löytynyt mitään yllätyksiä! Ei ahtaumia, ei kollateraaleja, virtaukset
kunnossa, kaikki hyvin! HUH!
15.2.
Pääsi Munne kotiin! Enalapriilin tasoa nostettiin, jollei hoitotaso olisi löytynyt heti olisi voinut mennä toinenkin yö sairaalassa.
Tie miehen sydämeen käy nivusten kautta.
25.2.
Isi osti uuden kameran, jossa on ihan liian kirkas salama.
...mutta kuvia voi ottaa myös ilman salamaa, vaikka
valotusajasta vähän pitkä tuleekin.
Lauri käppäilee kävelyttimellä.
Taas tietokone-mummun kanssa mesessä. Lauri sanoo nykyään heti "pau pau" sekä tietokoneille että puhelimille, ymmärtää hienosti mitä niillä kapineilla tehdään.
<< etusivulle
<- tammikuu 2007
-> maaliskuu 2007
>> vieraskirja