Lauri 01/2005

4.1.

Kun Lauri on kaikissa kuvissa aina niin hymyileväinen, niin tässä todiste siitä ettei se kaikki aina niin kivaa ole...

6.1.

Eva syva-listalla 7.1.:

Lauri oli nukkunut n. 45 min kahdentoista aiikaan, heräsi ähisemään ja tuli pikkuhiljaa TOSI siniseksi ja alkoi huutamaan kipuitkua ja vääntelehti. Pelästyin todella, herätin Antin ja soitin 112 (hysteriaäiti?) johon kesken puhelun Antti viittelöi, että ei, toi on liottelua. No, Laurin väri oli jo parempi ja se simahti Antin käsivarsille. Minä pahoittelemaan ja sanoin, että ehkä pitää soittaa lastenklinikalle. Ystävällinen hätähenkilö siihen, että soita uudelleen, jos hätä yltyy. Pistin luurin kiinni ja aloin aivan hysteerisen itkun ja tärinän. Kun siitä selvisin, soitin neloselle. Sanoivat, että tuskin hengenhätä, mutta jos mietityttää, tulkaa päivystykseen näytille. Kuume mitattiin, 38,5. Soitin päivystykseen ja mukavan oloinen lääkäritäti sanoi, että olisi hyvä tulla näytille...sitä minäkin.... Ottivat sinne tultuani Laurin heti syyniin, paperitkin oli valmiina.

Kuume oli laskenut 37,5, saturaatiot aivan loistavia -yli 85 välillä!...ja crp 22. Ja minulla hölmö olo. Mitä tapahtui? Ei ole Lauri nimittäin ikinä mennyt niin siniseksi...Sellasta touhua täällä...Ja mietin just, että ei varmaan viimeistä kertaa...

7.1.

Sairaalapäivä katetrointia varten. CRP 64. Luulin, että taas siirtyy katetrointi... alkoi jo vähän huolestuttaa, kun tuntuu siltä että alkaa jo vähitellen Laurin voinnissakin näkyä se Glennin tarve... Mutta eipä sittenkään; lääkärit olivat todenneet, ettei sitä katetrointia voi ikuisesti siirtää. Katsotaan miten CRP kehittyy.

8.1.

CRP-tarkistusreissu; laskusuunnassa...

9.1.

Viimeinen crp-kontrolli ennen katetrointia; edelleen lievässä laskussa, nyt 39. Nyt päätettiin, että katetroidaan huomenna.

10.1.

Katetrointi tehtiin tänään aamulla. Mitään dramaattista ei löytynyt, itse operaatio meni hyvin! Huh huh huh! Kammio näytti hyvältä, samoin shuntti, paineet olivat kutakuinkin kohdallaan. Tarkempi raportti tulee vasta huomenna, kir/kar -palaveri on ilmeisesti pian. Nyt sitten vain odotellaan Glenniä...

17.1.

Lauri on nyt puolivuotias!

Seuraava leikkaus on nyt suunniteltu tehtäväksi kahden kuukauden sisään. Jos peruutuspaikkoja tulee, olemme lähellä asuvina etusijalla niille.

20.1.

Lauri taas itki tuskissaan aina herätessään yöllä, eli normaaliin tahtiin 1½-2 tunnin välein. Saattaisi olla jotain mahaan liittyvää, eilen tuli kakka viikon ummetuksen jälkeen... Lauri kipristää mahaa ja itkuttaa. Söi kuitenkin tisumaitoo. Aamulla kuumetta 38.5^oC, Eva sai Jaana Pihkalan (Laurin oma kardiologi) kiinni, sopivat että menee näyttämään Lauria polille, Pihkala tulee itsekin katsomaan kun ei ole nähnyt Lauria vähään aikaan. CRP oli ollut taas 46 alkuviikon kokeissa (joo, näille sivuille ei tule raporttia jokaisesta sairaalakäynnistä -- niitä on keskimäärin enemmän kuin yksi viikossa), katsotaan mitä on nyt.

Hyvinä uutisina tuli se, että vaikka Turalahti (nelosen osastolääkäri) oli katetroinnissa ollut sitä mieltä, että maksassa on pysyvää vauriota (on kuulemma kova), niin nyt kuitenkin Adursal voidaan jättää pois! Lisäksi myös Thyroxin jää pois! Keskostipatkin saatiin lopettaa kun pullo tyhjeni. Lääkearsenaali pienenee!

Lääkelista nyt:
Persantin (3krt/vrk): hyytymisenestolääke; ettei elimistö sulkisi shunttia Disperin: veren ohentamiseen, että veri menisi shuntin läpi helposti Luminaletten: epileptisten kouristusten varalta Spiresis: pitkävaikutteinen nesteenpoistolääke, että sydämellä olisi pienempi kuorma pumpattavanaan Furesis Special (3krt/vrk): äkäinen lyhytvaikutteinen nesteenpoistolääke Vitol: D-vitamiinii Gefilus: massun hyvinvoinnin vuoksi Yhteensä 11 annosta/vrk, annetaan käytännössä yhteensä 6 ruiskullisena, tabletit jauhettuna ja jauheet tisumaitoon sekoitettuna, Furesis sellaisenaan.

Myöhemmin saman päivänä: Lauri otettiin sitten infektio-osastolle sisään, pyritään selvittämään kunnolla mistä se cerpin seilaaminen johtuu; löytyykö jostain tulehduspesäke ja mitä veressä oikein on. Joku valkosolunäyte otetaan kuulemma humautus-nukutuksessa (?!?), ja olivat kuulemma vilautelleet mahdollista koko kehon MRI:täkin. Ja jos vielä päälle tulee ab:t iv:nä, niin on taas monen päivän reissu luvassa...

21.1.

Tehtiin kuvaus, josta todettiin, että tulehduspesäke ei ole luustossa.

Lauri pääsi illalla kotiin, vähän sen jälkeen kun Maija oli oksentanut sohvalle. Imuroi näköjään jonkun mahataudin mukaansa polilta.

24.1.

Olipas kiva viikonloppu. Kaikki paitsi Lauri oli vuorollaan mahatudissa, ripuloi ja oksenteli vatsahappoja. Lauri kävi osastolla molempina päivinä antamassa näytteitä ja ottamassa antibioottia viggoon.

Lauri oli aamupäivän ykkösellä. Otettiin valkosolunäyte, joka merkatiin ja ruiskutettiin takaisin sisään. Huomenna on tarkoitus ottaa kuva, josta pitäisi selvitä minne ne valkosolut on menneet, jos se tulehdus löytyisi sieltä.

25.1.

Kuvaus paljasti, että valkosoluja oli mennyt myös sydämen alueelle.

Epäilykseksi tuli endokardiitti tai joku muu sydämen tulehdus. Olimme pari tuntia sydämen ultraa odottaessa aika matalissa tunnelmissa. Infektiolääkäri oli jo mitannut vahvat antibiootit valmiiksi. Endokardiitti olisi merkinnyt useamman viikon osastokeikkaa, itse tulehduksen vaaroista puhumattakaan.

Sydämen ultra kuitenkin paljasti, että sydämeen ei ollut kertynyt mitään nesteitä. Kardiologi totesi, että siellä tuskin on mitään tulehdusta, ja että antibiootteja on turha nyt aloittaa, kun poika näyttää voivan oikein hyvin! On kuulemma aika tavallista, että valkosolut kerääntyvät sydämen alueelle.

Lauri pääsi siis taas kotiin, ja tilannetta seurataan.

29.1.

Ekassa kuvassa Lauri on juuri herännyt, toisessa kuvassa Lauri on onnistuneesti vastustellut maissipöperön syömistä.

(sopiva / tosi iso)